Ruotsi on siirtymässä ammattiarmeijaan. Tämä on nostattanut Suomessakin keskustelua yleisen asevelvollisuuden merkityksestä. Maanpuolustusta vieroksuvat piirit ovat saaneet Ruotsin mallista tuulta purjeisiinsa.

Puolustusministeriö on asettanut asevelvollisuuden selvitysryhmän, jonka tehtävänä on "yhteiskunnan näkökulmasta arvioida järjestelmän toimivuuden turvaamiseen vaikuttavia kehityskulkuja sekä järjestelmän yhteiskunnallista vaikuttavuutta nyt ja tulevaisuudessa".

On totta, että asetekniikka kallistuu kaiken aikaa, ikäluokat pienenevät, suorituskykyisten joukkojen määrä vähenee ja massamainen puolustusvoimien kaluston vanheneminen alkaa lähitulevaisuudessa. On totta, että nyky-yhteiskunta on yhä yksilökeskeisempi. Nämä syyt eivät kuitenkaan riitä perusteluiksi seurata Ruotsin esimerkkiä.

Väitetään, että sodankuva on muuttunut radikaalisti ja että meidän pitäisi Ruotsin tavoin panostaa voimakkaasti kansainväliseen kriisinhallintaan; Suomea kun kuulemma puolustetaan parhaiten kehitysmaista käsin.

Näin väittävät puhuvat läpiä päähänsä. Suomen historia tai viimeaikaisista tapahtumista esimerkiksi Georgian sota todistavat toista. Maailma toimii edelleen vahvemman ehdoilla. Pahimpaan kannattaa varautua.

Geopoliittisesti Suomi on suurvallan kainalossa. Ruotsi on selkämme takana. Ruotsilla on Venäjään päin puskurinaan Suomi. Jos maantieteellinen asemamme Ruotsin kanssa vaihtuisi, ei Ruotsikaan olisi luopumassa yleisestä asevelvollisuudesta.

Suomen maanpuolustustahto on tutkitusti kansainvälisesti korkealla tasolla. Yleinen asevelvollisuus on meille edelleen sotilaallisesti, taloudellisesti ja yhteiskunnallisesti paras ratkaisu. Se rakentaa kansakokonaisuutta.

Varusmiespalvelus on viimeinen kerta, kun lähes koko miespuolinen ikäluokka saa kosketuksen toisiinsa yhteiskunnallisesta asemasta riippumatta. Kaikki lähtevät samalta viivalta. Tällä on maanpuolustustahtoa kasvattava, yhteiskuntarauhaa edistävä ja syrjäytymisen vaaraa vähentävä merkitys.

Yhteiskunnallisen vaikutuksen vuoksi siviilipalvelusjärjestelmää ei pidä muuttaa varusmiespalvelusta houkuttelevammaksi. Omantunnon syistä asepalvelusta ongelmallisena pitäville on markkinoitava enemmän syyttä unohdettua mahdollisuutta – aseetonta palvelusta. Suomen kansan armeijalla on käyttöä jokaiselle. Aseetonta palvelusta turvallisuusalalla – kuten pelastuslaitoksessa – voidaan toki selvittää.

Kansalaisella on oikeuksia ja velvollisuuksia. Perustuslakimme mukaan jokainen Suomen kansalainen ”on velvollinen osallistumaan isänmaan puolustamiseen tai avustamaan sitä sen mukaan kuin laissa säädetään”. Naisten maanpuolustustyön mahdollisuuksia onkin syytä täsmentää ajan vaatimuksia vastaaviksi. – Suojeluskuntalaisten ja lottien tekemästä tehokkaasta vapaaehtoisesta maanpuolustustyöstä pitää ottaa mallia.

Uskottavan puolustuksen, tehokkaan varusmieskoulutuksen ja reserviläisten riittävien kertausharjoitusten takaamiseksi Suomen puolustusvoimat tarvitsee lisää määrärahoja. Niitä on irrotettavissa liian laajaksi paisuneesta kansainvälisestä kriisinhallintatoiminnasta.

Mitä muuta me esimerkiksi Afganistanissa saati Tshadissa teemme kuin näytämme lippua ja poltamme rahaa? Annetaan Ruotsin puuhastella maailmalla, meillä on suomalainen isänmaa puolustettavanamme.

Ruotsin tie ei ole meidän tiemme. Meillä ei ole mikään pakko seurata huonoa esimerkkiä, niin kuin valitettavasti taannoin teimme jalkaväkimiinojen suhteen. Jos ajamme Ruotsin tavoin puolustuskykymme alas, sen pystyyn nostaminen kovan paikan tullen kestää kauan.