Suomi on käynyt monta sotaa mutta vain yhden, pian yhdeksän vuosikymmentä sitten käydyn sodan nimestä kiistellään yhä.

Vuonna 1918 punakaartilaiset yrittivät väkisin anastaa vallan maailman kansanvaltaisimmalta eduskunnalta ja sen asettamalta lailliselta hallitukselta. Onnistuessaan olisi tapahtunut vallankumous, kuten Venäjällä edellisenä vuonna kahteenkin otteeseen, mutta koska yritys epäonnistui, siitä tuli kapina, joka oli kansan suussa varsin yleinen nimitys. ”Se tapahtui kapinan aikaan”, saatettiin aivan yleisesti sanoa poliittisesta väristä riippumatta. Nimitys neutraaliudestaan huolimatta on viime sotien jälkeen jäänyt vähälle käytölle.

Aikoinaan teoreettisesti virittyneessä marxilaisessa kielenkäytössä puhuttiin luokkasodasta, omistavien ja omistamattomien luokkien välisestä kamppailusta, joka kuitenkin nykykatsannosta yksinkertaistaa sodan todellisuutta liiaksi. Itse sodan aikana luokkasota-nimitystä käytettiin vähän. Neuvostoliiton romahdettua sanaa kuulee yhä harvemmin, ja se onkin poistumassa sodan nimien taistelukentältä tappion kärsineenä.

Ei ole kiistelty siitä, etteivätkö saman valtion kansalaiset käyneet sotaa toisiaan vastaan. Tässä mielessä kyseessä oli kansalaissota. Joskus puhutaan veljessodasta, mikä on totta sekin, eräissä tapauksissa jopa sananmukaisesti. Kansalaissota-nimitys on kuitenkin yleisempi. Se syyllistää molempia osapuolia yhtä paljon. Sota oli hävinneelle osapuolelle trauma, ja kansalaissota-nimityksen käyttö sopi heille, sillä se peitti historiallisen tosiasian: punaisen nousun demokratiaa vastaan. Se luo mielikuvan, että kyseessä oli suomalaisten keskinäinen välienselvittely ilman muita tavoitteita. Näin venäläistenkin osuutta voitiin vähätellä.

Sota ei ollut pelkkää kansalaissotaa. Laillisen hallituksen päämääriin ei kuulunut sellaisen aloittaminen. Kansalaissodalle rinnakkainen sisällissota-nimitys on sikäli kelvollisempi, että sisällissodassa ovat vastakkain saman maan kansalaiset ja yleensähän siihen on sekaantunut myös vieraita valtioita. Sisällissodan kurssi on ollut viime vuosina nousussa kansalaissodan kustannuksella, vaikka ne ovat pohjimmiltaan samaa juurta sanoina. Molempien käyttämisessä on kuitenkin se ongelma, että ne mitätöivät sodan historiallisen merkityksen.

Vapaussota-nimitys oli käytössä laillisen hallituksen puolella alusta alkaen, ja siihenhän juuri valkoisen ydinjoukon muodostaneet aktivistit ja jääkärit olivat vuosia valmistautuneet. Kansalais- tai sisällissotaa he eivät halunneet, vaan venäläiset pois maasta. Sota alkoi venäläisten aseistariisunnalla ja vasta sodan päätyttyä maa oli vapaa vieraista, kutsumattomista sotavoimista. Tarton rauhansopimuksen Suomi solmi Neuvosto-Venäjän kanssa vuonna 1920.

Vapaussoturit eivät nousseet taisteluun yksinomaan venäläisiä vastaan, vaan heillä oli myös tarkoitus tukahduttaa maassa Venäjän vallankumousten seurauksena rehottanut anarkia ja rauhoittaa maa. Vapaussodan rinnalla kulki siis sisäisen taistelun juonne, mutta vapaussotaa valkoiset vapaussoturit joka tapauksessa kokivat käyvänsä.

Kyseessä oli vapaussota, josta tuli myös sisällis-, kansalais- tai veljessota. Vapaussota on valtio-opillisesti osuvin, joten jos olisi valittava vain yksi nimi, olisi valinta helppo. Vapaussota kertoo parhaiten tapahtumasarjan historiallisen merkityksen. Käyttäkäämme siis rohkeasti sitä. Vapaussoturien ansiosta itsenäisyysjulistus 6. joulukuuta 1917 ei jäänyt pölyyntymään historian lehdille, vaan Suomen itsenäisyydestä tuli totta myös käytännössä keväällä 1918, kun miehittäjä oli ajettu maasta ja kapina kukistettu.