Yksi Suomen historian merkittäviä päivämääriä on toukokuun 16. päivä vuonna 1918. Silloin maan perikadosta pelastanut vapaussodan sarkatakkinen talonpoikaisarmeija marssi Helsinkiin ihaillun ylipäällikkönsä, kenraali Mannerheimin johdolla.

Vaikka kyse oli sodan suuresta voitonparaatista, ei pääkaupungin kaduilla marssinut mikään paraatiunivormuihin pukeutunut armeija. Suomen armeija oli saapunut paraatiinsa suoraan taistelukentiltä. Se oli maasta polkaistu, vaihtelevasti varusteltu, kovat taistelut kokenut harmaan karu kenttäarmeija.

Jalkakäytävät olivat täpötäynnä kansaa. Helsingin Jääkäriprikaatin kypäräpäiset nuorukaiset reunustivat katuja, jotka olivat sinivalkoisin lipuin ja viirein koristeltuja. Miehet heiluttivat hattujaan, naiset heittivät kukkia marssijoiden jalkoihin, eläköönhuudot raikuivat. Lukuisat sotilassoittokunnat tahdittivat yli 12 000 sotilaan marssia. Myös lentokoneet kaartelivat Helsingin yllä.

Suuri paraati kulki Töölöstä pitkin Heikinkatua (Mannerheimintietä) ja Pohjois-Esplanadia Senaatintorille. Ylipäällikkö seurueineen astui Senaatintaloon (Valtioneuvoston linnaan), missä maan hallitus oli vastassa. Mannerheim lausui hallitukselle:

− Suomen nuoren, voittoisan armeijan etunenässä seison minä tänään täällä ja tervehdin sen nimessä hallitusta, joka on saanut kokea niin vaihtelevia kohtaloita, juuri täällä samassa vanhassa linnassa, jossa tasan neljä kuukautta sitten suomalaiset upseerit saivat määräyksen ottaa johtaakseen armeijan, joka ei ollut olemassa, vaan joka oli luotava kansalaisten kokoamilla varoilla ja varustettava aseilla, jotka vielä oli ostettava tai viholliselta otettava.

Senaatintorilla jatkuneiden juhlallisuuksien jälkeen Mannerheim ratsasti Pohjois-Esplanadille Runebergin patsaan kohdalle ottaakseen vastaan joukkojensa ohimarssin. Siitä muodostui koko spektaakkelin unohtumaton loppunäytös, kansanjoukkojen suosionmyrsky, josta otetut monet valokuvat ja uutisfilmit välittävät nykykatsojalle vain kalpean aavistuksen.

Suomen itsenäisyysjulistus 6. joulukuuta 1917 oli ollut valtakirja hallitukselle. Vapaussoturien ansiosta julistus ei jäänyt pölyyntymään historian lehdille, vaan itsenäisyydestä tuli totta myös käytännössä. Mannerheimin paraatipäivänä antama päiväkäsky sanoo saman ytimekkäästi:

– Maamme on vapaa. Lapin tuntureilta, Ahvenanmaan ulommaisista luodoista aina Siestarjokeen asti liehuu leijonalippu. Suomen kansa on pudistanut päältään satavuotiset kahleet ja seisoo valmiina ottamaan sen paikan, joka sille kuuluu.

Vapaussota varmisti itsenäisyyden lisäksi kansanvallan. Kyse oli perusarvoista, joiden varaan Suomea rakennetaan vielä tänäänkin. Turhaan ei toukokuun kuudettatoista vietetty maailmansotien välisenä aikana itsenäisyyspäivään verrannollisena kansallisena merkkipäivänä. Yhtä hyvä syy sen viettämiseen on nyt, kun suuren paraatin riemukkaista tunnelmista tulee kuluneeksi pyöreät yhdeksän vuosikymmentä.