Tästä syystä aineistoa tällaista kirjaa varten on varmasti olemassa yllin kyllin. Mattila on kuitenkin tehnyt suuren työn etsiessään niin aselajien kuin erilaisten arvohierarkioiden univormuja ja tunnuksia sekä kirjoittaessaan hyvinkin yksityiskohtaisia kuvauksia siitä, miten mitäkin pukuja aikanaan käytettiin, mitä lisävarusteita niihin kuului ja niin edelleen. Hän kertoo myös alkuaikojen yrityksistä yhdenmukaistaa sotilaitten pukeutumista.

Armeijaa lähinnä muonittajina ja sairaanhoitajina avustaneet naisetkin ovat saaneet oman lukunsa, ja mukana on myös katsaus punakaartin asepukuihin. Apuna ovat olleet perinnejärjestöjen ja museoitten sekä lukuisten keräilijöitten kokoelmat.

Valtaosa kirjan kuvituksesta on alkuperäisiä mustavalkoisia valokuvia. Mukana on kuitenkin myös värillisiä, myöhemmin rekonstruoituja asuja ja piirroksia. Värien avulla isokokoiselle kirjalle on saatu lisää näyttävyyttä.

Teksteissä on tutkimuksellista aineistoa, lainauksia vanhoista teksteistä samoin kuin muisteluksia. Kokonaisuus on luotettavaa luettavaa, lähdeluettelot ja lähdeviitteet ovat paikallaan.

Univormut ovat luonnollisesti osa sotahistoriaa. Samalla ne ovat myös kappale suomalaista kulttuurihistoriaa. Itsenäisyytemme alkuvaihe ei ollut omaperäistä ainoastaan poliittisesti, vaan myös monella muulla tavalla. Sotilasunivormut kuvastavat omaa aikaansa, käsitystä siitä, millaiselta sotilaan tuli näyttää, miten päällystön piti erottua miehistöstä, miten aselajin toisesta. Vaikutteita tuli niin Saksasta kuin Ruotsista ja Venäjältäkin, mutta suomalainen omintakeisuus näkyi ehkä sittenkin kaikkein selvimmin tilanteessa, jossa sotilaallinen pukeutuminen oli suuressa määrin inspiroitua tilanteessa, jossa sotatielle oli lähdettävä monesti sellaisessa asussa, joka oli mahdollista kotioloissa saada aikaiseksi.

Suuren kirjan virheet ovat pieniä. Kun kerrotaan suuri määrä yksityiskohtia, pieniltä erehdyksiltä ei voida välttyä. En pidä kovin suurena erehdyksenä, jos Tornion pataljoonaa väitetään Perä-Pohjolan Pataljoonaksi; se oli tosiasiassa täydennyspataljoona. Jos saksalaisesta luutnantti von Bülowista on tullut majuri Butz, ei sekään maailmoja kaada.

Makuasioistakaan ei kannata kiistellä. Itse en pidä kovin paljon siitä, että kuvia taitetaan keskiaukeaman ylitse kuten tässä kirjassa on paljon tehty. Kuva menettää aina jotain, kun kirjan keskiaukeama sen katkaisee. En oikein pidä kirjan nimestäkään, vaikka valkoinen armeija -nimitystä kyllä aikanaan käytettiin. Asiallisestihan kysymyksessä oli Suomen armeija taikka Suomen tasavallan armeija, jota muotoa Mannerheim itse suosi.

Mikko Uola

Jukka I. Mattila: Mannerheimin valkoisen armeijan sotilaspuvut. Maanpuolustuskorkeakoulun Sotahistorian laitos 2009. 312 A4-kokoista sivua. Yli 500 kuvaa. − Kirjan hinta on 35 € + postituskulut. Sitä on tilattavissa Sotahistorian laitokselta sähköpostilla Sähköpostiosoite on suojattu roskapostiohjelmia vastaan, Javascript-tuen tulee olla päällä nähdäksesi osoitteen .