| Itsenäisyyssenaattorin elämä |
Kuka muistaa, että pääomalla oli isänmaa vielä joku sukupolvi sitten? Yksi viime vuosisadan alkupuolen kansallismielisistä pankkimiehistä oli Juhani Arajärvi (1867–1941). Hän oli myös itsenäistymisen ajan keskeisiä vaikuttajia − vanhasuomalainen poliitikko, jonka elämäntyön huippukohdaksi muodostui jäsenyys P.E. Svinhufvudin itsenäisyyssenaatissa.
Arajärvi toimi senaatin valtiovaraintoimituskunnan päällikkönä (valtiovarainministerinä) marraskuusta 1917 toukokuuhun 1918. Hän oli yksi neljästä tammikuun lopulla 1918 Vaasaan kapinan alta turvaan lähteneestä senaatin jäsenestä. Kolme muuta olivat Alexander Frey, E.Y. Pehkonen ja Heikki Renvall.
Vapaussodan aikana Vaasan senaatissa Arajärven moninaisiin tehtäviin kuului muun muassa rahoituksen hankkiminen Suomen taistelevalle armeijalle. Sodan päätyttyä hän toimi koulutoverinsa J.K. Paasikiven hallituksen valtiovarainministerinä marraskuun loppuun 1918.
Kalevi Kalemaa on kirjoittanut Juhani Arajärvestä elämäkerran, joka on otsikoitu ytimekkäästi: Itsenäisyyssenaattori. Sen perusteella lukijalle syntyy ennakkokäsitys, että kirjan painopiste olisi Suomen itsenäistymisvaiheessa 1917–1918. Näin ei kuitenkaan ole.
Vaikka Arajärvi toimi pitkän työuransa aikana lehtimiehenä, kansanopiston johtajana, Kansallis-Osake-Pankin johtajana ja johtokunnan jäsenenä, jäi hän Suomen historiaan ennen muuta itsenäisyyssenaattorina. Tässä siis on Juhani Arajärven historiallinen merkitys jälkipolville. Siksi itsenäisyyssenaatista Vaasan välivaiheineen olisi lukenut mielellään enemmän.
On pakko todeta, että Kalemaan työssä ei ole kyse täysin vakavasti otettavasta historiallisesta tutkimuksesta. Lähdeviitteet puuttuvat, eikä tekstistä aina käy ilmi mihin lähteeseen mikin tulkinta nojaa. Henkilöhakemisto puuttuu. Sitä paitsi Kalemaalla näyttää olleen henkisiä rajoitteita käsitellä objektiivisesti itsenäisyystaistelun aikaa ja analysoida sen merkitystä.
Kirjasta löytää useita vasemmistolaisia asenteellisuuksia – vai mitä pitäisi ajatella esimerkiksi sivulta 249 löytyvästä tulkinnasta Lapuan Liikkeen synnystä: ”Pohjanmaalainen jykevä, kaljupäinen, kiihkoileva isäntämies Vihtori Kosola vannoi ja vannotti Lapuan valaa, jossa kommunistit ja siinä sivussa kaikki vasemmistolaiset haudattiin pohjolan kivimäkeen.”
Suoranaisia asiavirheitäkin kirjasta löytyy. Tässä pari esimerkkiä: Eugen Schauman ampui Bobrikovin 16. kesäkuuta 1904 eikä 1903. Juhani Arajärven Eeva-tytär ei ole voinut liittyä Akateemiseen Karjala-Seuraan, joka oli miesjärjestö. Hän liittyi todennäköisesti Naisylioppilaiden Karjala-Seuraan (vuodesta 1938 Akateemisten Naisten Karjala-Seura).
Itsenäisyyssenaattori Juhani Arajärvi on joka tapauksessa elämäkertansa ansainnut – semminkin kun sellaista ei aiemmin ole tehty. Sukulaisten tilauksesta työhön tarttunut Kalevi Kalemaa antaa riittävän kuvauksen Arajärvestä ihmisenä, mutta itsenäisyyssenaattorin historiallisen merkityksen arviointi jää valitettavan pinnalliseksi ja vajavaiseksi.
Jussi Niinistö
Julkaistu Vapaussoturissa 4/2009 |
