PääsivuKirja-arvioita • Leijonalipun komppania
Leijonalipun komppania
Satamo_kuva Seppo Satamo: Leijonalipun komppania. Suomalaisten sota 1939–1945. Edita 2007. 531 sivua. Lisätietoa nettisivuilta www.leijonalippu.fi.

Suojeluskunta- ja sota-aiheisista tietokirjoistaan tunnetun Seppo Satamon uusin teos Leijonalipun komppania on vilpitön kunnianosoitus veteraaneille. Sen tarkoituksena on luoda viimeinen suurkatsaus aikaan, jolloin Suomen itsenäisyys oli koetuksella. Todellakin, suuri kirja on kyseessä: yli 500 sivua A4-koossa. Jos paksun kirjan lukeminen vastaa fyysistä suoritusta, on sitä ollut mitä suurimmassa määrin myös sen aineiston kokoaminen ja työstäminen.


Satamo valikoi kirjaansa haastateltavaksi neljän vuoden aikana yli 150 talvi- ja jatkosodan veteraania, miestä ja naista. Haastatellut ovat eri puolilta maata, jos kohta eteläpohjalaiset näyttäisivät olevan erityisen hyvin edustettuina. Haastatelluista tunnetuimpiin kuuluvat kenraalit Lauri Sutela, Jaakko Valtanen, Jorma Järventaus ja Erkki Setälä sekä everstit Rafael Bäckman ja Jorma Karhunen. Mannerheim-ristin ritareista Satamo haastatteli yhteensä 12 taistelijaa.

Haastatellut olivat sodissa tehtävissä komentoportaasta kuraportaaseen. Satamo osoittaa, että sotahistoriaa voi kirjoittaa myös rintamamiehen näkökulmasta. Suorastaan järkyttävää tekstiä olivat talvisodan veteraanien Toivo Hietalan, Jouko Saunamäen, Aate Soinin ja Mauno Vehkaojan kertomukset Kevyt Osasto 8:n nurmolaiseskadroonan ja sitä tukeneen ylistarolaisen konekiväärijoukkueen hyökkäyksestä Äyräpään kirkonmäelle 5. maaliskuuta 1940. Käsittämättömän uljas, mutta lopulta tuloksettomaksi jäänyt vastaisku tunnetaan Suomen sotahistoriassa yhtenä suhteellisesti katsottuna verisimmistä hyökkäyksistä. Siinä kaatui 42 miestä. Joukossa oli eskadroonan urhea päällikkö, luutnantti Olavi Peltola, joka jäi taistelukentälle kuten niin moni muukin sankari tänä Etelä-Pohjanmaan mustana päivänä.

Veteraanien kertomuksissa, kuten pitkän ajan jälkeen onkin luonnollista, korostuvat taistelut tai muut dramaattiset tapahtumat perinteiseen ”kansa taisteli, miehet kertovat” -tyyliin, mikä tekee hyvin toimitetusta kirjasta helposti avautuvan ja luettavan kaiken ikäisille. Etsivä luonnollisesti löytää muistivirheitä, mutta ei kuitenkaan mitään kokonaisuuden kannalta olennaista.

Seppo Satamo on tehnyt varsinaisen Lönnrot-työn. Hän vertasi julkistamistilaisuudessa kirjansa kokoamista lasimaalauksen luomiseen: se syntyi sadoista erivärisistä ja erisuuruisista palasista tietolaatikkojen, karttojen ja kuvien toimiessa lyijypuitteina. Lopputulos on yllättävän ehyt, inhimillinen ja monipuolinen näkökulma viime sotiimme. Tästä monumentaalisesta kirjasta riittää lukemista joulunpyhiksi ja pidemmälle. Mikä tärkeintä: tämä teos säilyttää ja vie veteraanien perintöä tuleville polville. − Kirjan jatkokäytön kannalta jäin harmittelemaan ainoastaan hakemistojen puuttumista.

Jussi Niinistö




Julkaistu Vapaussoturissa 5/2007