Jarmo Suomala: Kärkenä Äänislinnaan. Kevyt Osasto 8:n historia. Eura 2007. 261 sivua. Kirjaa voi tilata Kiukaisten sotaveteraaneilta 30 € hintaan. Tilaukset: Esa Haarala, puh. 044-525 1509 tai (02) 825 1509, sähköposti Sähköpostiosoite on suojattu roskapostiohjelmia vastaan, Javascript-tuen tulee olla päällä nähdäksesi osoitteen . Kirjan tuotto menee veteraanien hyväksi.

Kevyet osastot ovat tuttuja viime sotiemme historianharrastajille, mutta harva heistäkään taitaa tietää, että itsenäisen Suomen ensimmäisiä kevyitä joukkoja olivat vapaussodan valkoisen armeijan polkupyöräosastot, joita kutsuttiin myös lentäviksi. Niiden tehtävänä oli muun muassa tiedustella, ottaa taistelukosketus ja pitää se, häiritä vihollista ja takaa-ajaa sitä.

Tarvetta ripeästi liikkuviin jalkaväen yksiköihin oli jatkossakin. Koska Suomella ei ollut varaa laajamittaiseen moottorisointiin sotien välisenä aikana, osoittautuivat polkupyöräjoukot toimivaksi köyhän miehen ratkaisuksi. Jatkosodan alkaessa kevyeen osastoon kuului kolme jääkärikomppaniaa.

Yksi tunnetuimmista lajinsa edustajista oli Euran ja Kiukaisten miehistä koottu Kevyt Osasto 8, joka taisteli Itä-Karjalassa 1941–1942. Kiukaislainen majuri Jarmo Suomala on kotiseuturakkaudesta ja sotahistoriallisesta kiinnostuksesta kirjoittanut osastosta kirjan Kärkenä Äänislinnaan, josta oli juttua jo tämän lehden edellisessä numerossa. Kyseinen satakuntalaisosastohan ehti 1. Divisioonan liikkuvana reservinä ensimmäisenä Petroskoihin 1. lokakuuta 1941.

Kevyt Osasto 8:n tunnettu komentaja jatkosodan hyökkäysvaiheessa oli ratsumestari Lars Rönnquist. Sittemmin vielä tunnetummaksi nousi Saksasta Waffen-SS-koulutuksesta palannut vänrikki Lauri Törni, joka johti osastoon lukeutunutta panssarivaunujoukkuetta hyökkäysvaiheen taisteluissa kohti Petroskoita ja Karhumäkeä.

Osastoa vastassa oli sitkeästi puolustautunut puna-armeijan JR 126, jota johti suomalaissyntyinen majuri Valter Valli, ei aivan tuntematon taistelija hänkään. Vähällä ilmeisesti oli, etteivät suomalaiset onnistuneet tuhoamaan hänen rykmenttiään. Suomala lainaa Vallin muistelmia Karhumäen taistelun ratkaisuvaiheesta: "Olin aivan väsynyt ja pysyin jaloillani vain viinan voimalla. Koko rykmentti oli jäämässä mottiin. Tuhosimme tykit ampumalla hiekkaa, tankit ja traktorit sytytimme palamaan, hevoset riisuimme valjaista ja sidoimme haavoittuneet niiden selkään – marssimme korpiryteikköjä myöten Kontiovaaraan." Lopuksi Kevyt Osasto 8 taisteli vielä Maaselän kannaksella.

Jarmo Suomalan teos perustuu ensisijaisesti sotapäiväkirjoihin, mutta on hyvin taustoitettu. Tekstin lomaan sijoitetut kuvat, kartat ja tietolaatikot rytmittävät tätä asiallista joukko-osastohistoriaa. Kevyt Osasto 8 oli Satakunnan nyrkki, josta mukana olleet ja heidän jälkipolvensa saavat olla ylpeitä.

Jussi Niinistö


Julkaistu Vapaussoturissa 5/2007