Mika Kulju: Raatteen tie. Talvisodan pohjoinen sankaritarina. Ajatus Kirjat 2007. 240 sivua. – Näyteluku kirjasta luettavissa kustantajan nettisivujen www.ajatuskirjat.fi kautta.

Talvisodan taisteluista Suomussalmella on paljon kirjoitettu: niin tutkimuksia, muistelmia kuin romaaneja. Oikeastaan vain kunnon sotaelokuva puuttuu. Jätänkin tämän ajatuksen saman tien elokuvaihmisten vapaasti hyödynnettäväksi. Käsikirjoitustyössä apua osaltaan tarjoaa Mika Kuljun tuore tietokirja Raatteen tie.

Kainuun korpiseudulla sijaitseva Raatteen tie on suomalaisessa sotahistoriassa erikoisasemassa. Sillä on myös kansainvälistä merkitystä. Toisin kuin moni muu talvi- tai jatkosodan kuuluisa taistelupaikka, sijaitsee Raatteen tie nyky-Suomen rajojen sisäpuolella.

Talvisodan alussa puna-armeijan Suomussalmen korkeudella edennyt hyökkäys pääsi voimakkuudellaan yllättämään suomalaiset pahan kerran. Neuvostoliiton sodanjohdon tarkoituksena oli katkaista Suomi-neito kapeimmalta kohdaltaan ja edetä mahdollisimman nopeasti Ouluun.

Alkuhämmennyksen jälkeen suomalaiset kokosivat voimansa vastahyökkäykseen. Suomussalmen taisteluiden ensimmäisessä vaiheessa joulukuun loppupuolella 1939 lyötiin puna-armeijan 163. Divisioona. Taisteluissa kunnostautui erityisesti everstiluutnantti Paavo Susitaipaleen komentama Ryhmä Susi. Kulju tunnustaa Suden ansiot, mutta selostaa sen vaiheita pintapuolisesti.

Ryhmä Susi kärsi suhteellisen pienet tappiot ja otti Hyövynvaarassa suuren sotasaaliin. Nähtävästi Kulju ei tunne esimerkiksi allekirjoittaneen vuosikymmenen takaista Susitaivalta käsittelevää väitöskirjaa, sillä siksi paljon virheitä jo ”Hukkareissun” henkilöesittelystä löytyy.

Kulju ei näy myöskään tuntevan J.K. Karin parin vuoden takaista artikkelia Sotahistoriallisesta aikakauskirjasta, josta olisi löytynyt tutkittua tietoa Ilmari Kiannon tunnetusta sotapetoksenyrityksestä. Tuomio ei ollut väärä. Se, että tasavallan presidentti Kyösti Kallio armahti Kiannon, ei tarkoittanut, että kirjailija olisi ollut syytön.

Jääkärieversti Hjalmar Siilasvuon 9. Divisioona hyödynsi Suomussalmen taisteluiden ensimmäisen vaiheen kokemuksia vastahyökkäyksen toisen vaiheen käynnistyessä tammikuun alussa 1940.

Taisteluiden painopiste siirtyi Raatteen tielle, jonne suomalaiset korpisoturit olivat kenraali Talven suosiollisella avustuksella hyydyttäneet ukrainalaisen 44. eli Sinisen Divisioonan. Vihollinen viipaloitiin makkaran tavoin osiin ja tuhottiin. Voitto oli maailmanhistoriallinen. Kulju löytää sille omasta historiasta osuvan vertauskohdan: Joutselän taistelun 1555.

Siilasvuo otti välirauhan aikana kirjoittamassaan kirjassa Suomussalmen taistelut voitosta lähes kaiken kunnian itselleen. Teos oli myyntimenestys. Se käännettiin useille kielille.

Taisteluista tuli suuren yleisön silmissä Siilasvuon nimikkovoitto. Susitaipaleen ja Suomussalmen kaksoisoperaatiosta kokonaisuudessa vastuussa olleen Pohjois-Suomen Ryhmän johdon – jääkärikenraalimajuri W.E. Tuompon ja jääkärieversti Verner Viklundin – osuus painui ansaittua alemmaksi. Liikaa ei voine myöskään painottaa Siilasvuon tarmokkaan esikuntapäällikön Alpo K. Marttisen roolia (tästähän on viimeksi kirjoittanut Pasi Tuunainen Sotahistoriallisessa aikakauskirjassa 2006). Kulju ei paljoa näitä seikkoja pohdi.

Raatteen tie on osa suomalaista sielunmaisemaa. Talvisota oli ja on suomalaisille pyhä sota, mutta sen historiaa kirjoittaessa saa olla myös lähdekriittinen ja -tietoinen.

Mika Kuljun monipuolisesti kuvitettu teos on ytimekäs yleisesitys Raatteen tien sankaritarinasta. Se ei anna paljoakaan uutta sotahistorian harrastajalle, mutta kansalliselta kannalta katsottuna aihe on sellainen, ettei siitä yksinkertaisesti voi koskaan liikaa kirjoittaa.

Jussi Niinistö



Julkaistu Vapaussoturissa 1/2008