Tapani Kunttu: Aatteellista toimeliaisuutta. Turun lotat rauhan ja sodan vuosina. Turun Seudun Lottaperinneyhdistys ry 2008. 191 sivua. Kirjaa on saatavilla Turun Kansallisesta Kirjakaupasta (puh. 02-283 1020) tai Turun Seudun Lottaperinneyhdistyksen varapuheenjohtajalta Pia Lindelliltä (puh. 050-360 3369). Hinta 28 € + postikulut.

Lottatoiminta oli syvästi aatteellista, mutta samalla erittäin käytännönläheistä. Tässä mielessä Tapani Kuntun kirjoittaman Turun lottatoiminnan historiikin Aatteellista toimeliaisuutta nimi osuu varsin hyvin kohdalleen.

Turku oli jo maailmansotien välissä suomalaisittain melko suuri kaupunki. Niinpä siellä toimi yhteensä seitsemän lottaosastoa, joista viisi oli suomenkielisiä ja kaksi ruotsinkielisiä. Sotavuosina, jolloin jäsenmäärä nousi korkeimmilleen, näissä osastoissa oli lähes 3 800 jäsentä.

Paikallisia suojeluskunta- ja lottahistorioita lukiessa huomaa joka kerta sen tosiasian, että toiminta oli keskusjohtoista. Samat asiat toistuvat eri paikkakunnilla jonkin verran omaa paikallisväriä saaden. Niinpä Turussakin toimivat samat lottien jaostot kuin muilla paikkakunnilla. Koulutus- ja valmiustavoitteet olivat valtakunnalliset.

Paikallinen omaperäisyys tulee esiin erityisesti varainhankinnassa. Turunkin lottaosastot olivat toimeliaita hankkiessaan varoja suojeluskuntien avustamiseksi. Valtakunnallisten varainhankintakeinojen, kuten arpajaisten, myyjäisten, iltamien ja Joulu-Lotan myymisen ohella turkulaislotat kehittivät omaperäisiä varainhankintakeinoja. Turun lotilla oli mm. oma kahvilähettämö, kahvila ja lottapukimo.

Kulttuuri- ja liikuntaharrastukset kuuluivat lottatyöhön Turussakin. Näin oli siitä huolimatta, että epäilemättä Turun kokoisessa kaupungissa oli tällaisia harrastuksia runsaasti tarjolla lottatyön ulkopuolellakin. Lottien oli ansaittava paikkansa kulttuuritoiminnassa.

Lottajärjestön historia jakaantuu selvästi kahteen ajanjaksoon: sotia edeltäneeseen aikaan ja sotavuosiin. Ennen sotaa varauduttiin pahimpaan niin hyvin kuin osattiin, ja sodan aikana oppeja sovellettiin käytäntöön ja osaamista vielä kaiken lisäksi syvennettiin. Turku oli yksi paljon pommitettuja paikkakuntia, ja tämä toi töitä lotille. Sotainvalidien, siirtoväen ja muiden sodasta kärsimään joutuneiden huoltaminen olivat tärkeitä sodan ajan lottatyön muotoja kuten luonnollisesti työ komennuksilla sotatoimialueella. Kotirintamakin työllisti turkulaislottia runsaasti kaikki sotavuodet.

Kunttu on kirjoittanut varsinaisen lottatyön ohella myös luvun turkulaisesta pikkulottatoiminnasta sekä 1990-luvun alussa virinneestä lottaperinnetyöstä.

Arkisto- ja kirjallisuuslähteiden ohella kirja perustuu lukuisiin turkulaislottien haastatteluihin sekä eräisiin päiväkirjaluontoisiin lähteisiin. Tällä tavoin on tavoitettu lottahenkeä – ainakin sellaisena kuin lotat sen vuosikymmeniä myöhemmin muistissaan ovat säilyttäneet. Myönteiset muistot ovat nostalgisessa muistelussa luonnollisesti päällimmäisinä, mutta esille tulee myös aika ajoin lottatyön vaativuus ja raskaus. Haastatteluissa nousee myös esille lukuisia nimeltä mainittuja lottavaikuttajia, ennen muuta turkulaisen lottatyön suuri nimi Ingrid Gripenberg.

Turkulaislotat ovat saaneet helppolukuisen ja mielenkiintoisen historiikin. Toki jotain kirjasta jäin kaipaamaankin: lehdistöä ei ole käytetty lainkaan lähteenä, vaikka sanomalehdistä olisi saanut paljon irti lottatyöstä. Kirjan ulkoasukin olisi voinut olla hivenen näyttävämpi.

Mikko Uola

Julkaistu Vapaussoturissa 3/2008