Antti Tuuri: Kaarle Henrik Pentti – suomalainen. Lemminkäinen Oyj 2008. 176 sivua. Kirja on myynnissä ainakin Akateemisessa Kirjakaupassa.

"Kun Lemminkäinen Oyj:stä kysyttiin, kiinnostaisiko minua K.H. Pentin elämäkerran kirjoittaminen, vastasin keskustelevani ensin K.H. Pentin itsensä kanssa nähdäkseni, onko hän sellainen ihminen, jonka kanssa haluan viettää aikaa niin monta päivää, viikkoa ja kuukautta kuin elämäkerran materiaalin kerääminen, haastattelut ja kirjan kirjoittaminen vaativat." Näin Antti Tuuri tuoreen kirjansa – teollisuusneuvos Kaarle Henrik Pentin (s. 1918) elämäkerran – esipuheessa.

Työ selvästi innosti Tuuria. "Ensimmäisessä keskustelussa saamani käsitys vain vahvistui: mielenkiintoinen elämä, kertomisen arvoinen tarina." Lemminkäinen oli luonnollinen tilaaja elämäkerralle, olihan teollisuusneuvos Pentti pitkään sen hallituksessa. Vaikutti mies johtavilla paikoilla muissakin suuryrityksissä kuten Yhtyneissä Paperitehtaissa, Shellissä ja Nesteellä.

Uransa ohella Pentti urheili monipuolisesti ollen useissa palloilulajeissa mestaruussarjatasoa. Lisäksi hän harrasti intohimoisesti musiikkia, etenkin käyrätorvensoittoa eri kokoonpanoissa. Perhe sen sijaan saattoi aktiivivuosina jäädä vähemmälle huomiolle, kuten Tuuri hienovaraisesti antaa ymmärtää.

Lähes koko itsenäisen Suomen ajan eläneelle K.H. Pentille maanpuolustus on sydämenasia. Isä S.J. Pentti oli itsenäisyysaktivisti, suojeluskuntamies ja muun muassa Uuden Suomen päätoimittaja. Äiti Helmi Arneberg-Pentti puolestaan oli Lotta Svärd -järjestön kantavia voimia, keskeinen organisaattori, joka muun muassa laati järjestön säännöt 1921 ja oli kahteen otteeseen järjestön puheenjohtajana. Mikään ihme ei siten ollut, että heidän perhepiirissä Kaijeksi kutsuttu esikoispoikansa oli tarmokas suojeluskunta-aktiivi kotikaupungissaan Helsingissä.

Sodat tekivät K.H. Pentistä aktiiviupseerin, joka osallistui pääkaupungin ilmatorjuntaan kuulun everstiluutnantin Pekka Jokipaltion alaisena. Aika oli tärkeää johtajakoulutusta myöhempääkin uraa ajatellen. Jokipaltion johdolla Helsinki onnistuttiin pelastamaan venäläisten jättimäiseksi kaavailemalta ilmaterrorilta. Helmikuun 1944 suurpommitusten aikaan Pentti tosin oli koulutuksessa Saksassa. Tätä hän pitää elämänsä suurimpana pettymyksenä; olihan hän kouluttanut miehensä hyvin. Pentti olisi halunnut nähdä yksikkönsä toiminnassa.

Saksasta palattuaan kapteeni Pentti toimi Helsingin valonheitinkomentajana. Alaisinaan hänellä oli myös valonheitinlottia, joille vastoin Lotta Svärd -järjestön perusperiaatteita opetettiin myös aseiden käyttöä. Lotat harjoitettiin ampumaan, koska heidän oli oltava vartiossa. He vannoivat myös sotilasvalan ollen Suomen taistelevan ainoat naissotilaat. Tähän oli tultu, koska miehistä alkoi olla pulaa rintamalla. Valonheitinpattereissa oli tehtäviä, joihin naisten katsottiin soveltuvan ja hyvin he paikkansa täyttivätkin.

Sotien jälkeen Pentti erosi vakinaisesta palveluksesta, opiskeli sekä diplomi-insinööriksi että ekonomiksi ja siirtyi teollisuuden palvelukseen. Menestyksekkään kansainvälisen uran päätteeksi Pentti suoritti Suomen kokonaismaanpuolustukselle merkittävän palveluksen. Hän otti vastaan puolustustaloudellisen suunnittelukunnan toimistopäällikön viran 1977 ja suunnitteli uusiksi kriisiaikojen huoltovarmuusjärjestelmän. Se on keskeisiltä osiltaan edelleen voimassa.

Antti Tuuri on kokenut kirjailija, jonka teksti kulkee läpi kirjan sujuvasti kuin juna. Sitä paitsi kauniin väljästi taitettua kirjaa on ilo lukea: kulttuuriteko Lemminkäiseltä. Patriootti ja teollisuusmies on saanut arvoisensa elämäkerran.

Jussi Niinistö

Julkaistu Vapaussoturissa 4/2008