Tuomas Hoppu: Tampereen naiskaarti. Myytit ja todellisuus. Ajatus Kirjat 2008. 272 sivua.

Punakaartissa ase kädessä taistelleet housupukuiset naiset olivat useimmille aikalaisille liki käsittämätön ilmiö. Näistä aikansa amatsoneista liikkuu edelleen monenlaisia tarinoita. Punaiset kuvasivat luokkasotakirjallisuudessaan naissotilaitaan erityisen pelottomiksi vallankumouksen puolustajiksi, valkoiset sotapropagandassaan jopa naaraspedoiksi. Totuus löytyy jostain välimaastosta – ainakin Tampereen naiskaartin osalta, johon historiantutkija Tuomas Hoppu on uudessa kirjassaan kriittisellä otteella perehtynyt.

Tampereen naiskaarti perustettiin maaliskuussa 1918 naisten omasta aloitteesta aktiiviseksi taisteluyksiköksi. Naiset halusivat kantaa kortensa kekoon yhteiskunnallisen vallankumouksen eteen. Kaartiin kuului enimmillään noin 270 vapaaehtoista, jotka olivat etupäässä nuoria, naimattomia tyttöjä, teollisuustyöläisiä ja palvelijoita.

Toisin kuin yleensä on luultu, naiskaartilaiset eivät osallistuneet kovinkaan laajasti Tampereen puolustustaisteluihin. Nimittäin tosipaikan tullen monet heistä halusivat antaa kiväärinsä pois ja lähteä kotiin. Esimerkiksi naisten hurjan hyökkäyksen Onkiniemessä 26. maaliskuuta Hoppu osoittaa täysin sepitetyksi tarinaksi. Koko Onkiniemen taistelua ei itse asiassa edes käyty! Hyvä siis, etteivät tamperelaiset ehtineet pystyttää muistomerkkiä taistelulle.

Tunnettu katutaistelu Tampereen silloisesta kaupungintalostakin 4.–5. huhtikuuta osoittautuu legendoja laimeammaksi. Yhtään naiskaartilaista ei tiedetä kaatuneen kaupungintalon puolustuksessa. Nähtävästi valkoiset halusivat säästää tätä arvorakennusta (nykyistä Raatihuonetta).

Vaikka naiskaartilaiset toimivatkin lopulta enemmän miliiseinä pitäen saarretussa kaupungissa järjestystä yllä, kaatui heistä 11 ja haavoittui 14. Miehiin verrattuna tappiot olivat kuitenkin pienet. Yhtään Tampereen naiskaartilaista ei tiettävästi teloitettu, toisin kuin myöhemmin tapahtui naiskaartilaisille Lahdessa.

Hopun myyttejä murskaavista tutkimustuloksista huolimatta Tampereella jäänee elämään sekin sitkeä tarina, että naisia olisi muka ammuttu konekiväärillä pyyhkäisten Pispalan joukkohautoihin. Verenhuuruista legendaa on epäilemättä jatkossakin mukavampi makustella Pispalan yleisen saunan lauteilla kuin vaivautua tutustumaan tutkittuun tietoon. Tällaisten sepitteiden kiehtovuutta osaltaan epäilemättä lisää tamperelaisiin naiskaartilaisiin liittyvä tietty salaperäisyys: heistä ei tunneta ainuttakaan valokuvaa.

Tuomas Hoppu on kirjoittanut ansiokkaan erikoistutkimuksen paikallisesta aiheesta, joka kuitenkin lisää yleistietoamme vapaussodasta. Hoppu on aiemmin ollut kokoamassa museokeskus Vapriikissa parhaillaan esillä olevaa Tampere 1918 -näyttelyä ja toimittanut samannimisen näyttelykirjan. Niistä on kerrottu edellisessä Vapaussoturissa.

Jussi Niinistö


Julkaistu Vapaussoturissa 5/2008