| AKS:n tie |
Mikä teki Akateemisesta Karjala-Seurasta niin vaarallisen, ettei sen toimintaa voitu jatkosodan jälkeisessä Suomessa sallia? AKS lakkautettiin järjestönä syksyllä 1944, jolloin Suomea yritettiin Neuvostoliiton valvonnassa sopeuttaa uuteen aikakauteen. Tästä huolimatta seuran elinhermo ei katkennut. AKS muistetaan aitosuomalaisuuspolitiikastaan ja Lapuan liikkeen aikaisesta tuestaan kommunisminvastaiselle kansanliikkeelle. Heimotyö, kielikysymys ja maanpuolustus olivat seuran toimintaan limittyneitä osia. Erityisesti viimeksi mainittuun liittyen seura teki paljon suomalaisten hyväksi. Karjalan kannaksen linnoitustyöt ovat tuttu asia sotahistoriaan perehtyneiden keskuudessa. Harvemmin kuitenkaan muistetaan sitä tosiasiaa, että hanke lähti AKS:sta. Kuten Mikko Uolan toimittamassa teoksessa – AKS:n tie. Akateeminen Karjala-Seura isänmaan ja heimoaatteen asialla – todetaan, "hyvä asia ei voinut olla lähtöisin pahasta seurasta, jollaiseksi AKS sotien jälkeen yleisesti leimattiin."
Jatkosota oli AKS:lle jonkinlaista toiveiden täyttymyksen aikaa. Oltiinhan silloin rakentamassa seuran pitkään haikailemaa Suur-Suomea.
AKS oli järjestö, jonka aatemaailma ja toimintatavat olivat radikaalit ja joskus räikeätkin: keskeiset tavoitteet peilasivat 1920- ja 1930-lukujen akateemisen nuorison aatemaailmaa. Siinä vaihtelivat toisaalta suursuomalainen uho ja toisaalta pelko suomalaisten kansallisen olemassaolon pysyvyydestä. "Toisen maailmansodan lopputulos oli tälle aatemaailmalle tuhoisa", teoksessa korostetaan.
Seuran vaikutus ei suinkaan päättynyt sen lakkauttamiseen. AKS oli toiminta-aikanaan kouluttanut valtaosan silloisesta ylioppilasnuorisosta ihanteidensa mukaan. Sen kasvatit olivat merkittävissä asemissa jatkosodan jälkeisinä vuosikymmeninä. Tuolloin jouduttiin monin tavoin taistelemaan suomalaisen elämänmuodon säilymisestä. AKS:ssa toimineiden joukosta löytyi niitäkin, jotka joutuivat tarkistamaan näkemyksiään, sillä nuoruuden kiihkeistä aatteista ei voinut ainakaan julkisesti puhua. Joka tapauksessa monet AKS:ssa olleista tekivät parhaansa, jotta Suomen itsemääräämisoikeus säilyisi. Tämänkaltaiselle toiminnalle olosuhteet olivat kaikkea muuta kuin suotuisat.
AKS:n tie on suositeltava lukuelämys. Alkaahan seuran merkitys olla suomalaisille sen verran kaukaista historiaa, ettei sen todellisesta luonteesta yleisesti ottaen tiedetä kovinkaan paljon. Teoksessa ansioituneet historiantutkijat valottavat AKS:n olemusta ja toimintaa monipuolisesti.
Vesa Määttä
Julkaistu Vapaussoturissa 4/2011. |
