Jääkärien ja vapaussoturien valat

Kaikki jääkäriperinteen harrastajathan tietävät, että Suomen jääkärit vannoivat 13. helmikuuta 1918 valan Libaun (Liepajan) Pyhän Kolminaisuuden kirkossa, jota myös Trinitatis-kirkoksi kutsutaan. Monet myös ovat lukeneet muun muassa vapaussoturien muisteluksista, että rintamalle mentäessä tai siellä jo oltaessa vannottiin sotilasvala.

Mutta millaisia olivat nämä valat? Eihän Suomessa ollut virallisesti olemassa muuta valankaavaa kuin sellainen, jossa vannottiin uskollisuutta Venäjän keisarille ja Suomen suuriruhtinaalle. Oli täysin selvää, että sellaista valaa jääkärit ja vapaussoturit eivät olisi missään olosuhteissa vannoneet. Piti siis olla joku muu vala, jossa vannottiin uskollisuutta itsenäisen Suomen lailliselle hallitukselle.

Tällaisia valan kaavoja ei jääkäri- ja vapaussotakirjallisuudessa juuri ole kerrottu. Mutta onpa sittenkin.

Uskollinen lipulle

Tuoreeltaan erinomaisen kaksiosaisen muistelmakirjan Suomen jääkärit vuonna 1918 julkaissut silloinen jääkärikapteeni V. E. Tuompo kertoo melko yksityiskohtaisesti Libaussa tapahtuneesta jääkärilipun vihkimisestä ja valan vannomisesta. Ensin siunattiin lippu, ja sen jälkeen astui Tuompon mukaan kymmenen jääkäriä lipun kummallekin puolen lausuen vakavina sanat:

− Minä vannon ja vakuutan Jumalan ja hänen pyhän Evankeliuminsa kautta olevani uskollinen tälle lipulle ja uskollisesti palvelevani Suomen laillista hallitusta.

Siinä oli kaikessa lyhykäisyydessään Suomen jääkärien vannoma vala. Tekstin laatijasta ei ole tietoa. Jos laatijaa arvata pitäisi, hyvin todennäköinen vaihtoehto uskonnollissävyisen tekstin laatijaksi olisi lipun vihkinyt kenttäpappi Hannes Anttila.

Ylipäällikön neuvottelukunta

Sen sijaan vapaussoturien valankaavan suunnittelijoista on tietoa vähän enemmän. Ylipäällikkö Mannerheim nimittäin ilmoitti päiväkäskyssään numero 4/20.2.1918 nimenneensä Pääesikunnan yhteyteen erityisen ylipäällikön neuvottelukunnan ylläpitämään yhteyttä Pääesikunnan ja suojeluskuntien välillä.

Tähän neuvottelukuntaan suojeluskunnat olivat nimenneet seuraavat henkilöt: Oulun piiristä toimitusjohtaja Isak Kaitera, Etelä-Pohjanmaan piiristä maisteri Jalo Lahdensuo, Pohjanmaan ruotsalaisesta piiristä kauppias Oskar Herlin, Jyväskylän piiristä kunnanlääkäri Oskari Heikinheimo, Pohjois-Savon ja Kajaanin piiristä apteekkari E. Piispanen, Mikkelin piiristä eläinlääkäri Aatu Åkerberg sekä Karjalan piiristä toimittaja Onni Pelkonen.

Neuvottelukunnan ensimmäisiä tehtäviä oli tehdä ylipäällikölle ehdotus sotilasvalan kaavaksi. Mannerheim vahvisti neuvottelukunnan esittämän valankaavan niin, että se voitiin julkaista jo samassa päiväkäskyssä, jossa neuvottelukunnan nimeämisestä kerrottiin.

Ylipäällikkö Mannerheimin vahvistama valankaava kuuluu seuraavasti:

− Minä N. N. lupaan ja vannon taistelevani vereen ja henkeen saakka Suomen itsenäisyyden ja laillisen yhteiskuntajärjestyksen puolesta siksi kunnes laillisuus on maahan palautettu ja vakiintunut. Vannon pysyväni uskollisena maan laillisille valtiosäännöille ja niiden mukaisesti asetetulle hallitukselle ja tinkimättä tottelemaan sotilas päällystöäni. Tämän kaiken lupaan ja vannon Jumalan ja kaiken sen kautta mitä minulle on pyhää ja korkeata.

Valankaavoja oli erilaisia

Päiväkäskyssä todettiin vielä, että tämän valan tekemisestä vapautetaan ne, jotka jo ennen ovat vannoneet samansisältöisen valan. Ne, jotka eivät periaatteellisesta syystä tahdo valassa mainita Jumalan nimeä oikeutetaan sen pois jättämään.

Käytössä siis oli ilmeisesti ollut jo vapaussodan ensi viikkoina jonkinlaisia epävirallisia, lailliselle hallitukselle uskollisuutta vakuuttaneita valatekstejä. Hyväksytyssä valankaavassa kiinnittää huomiota myös tuona aikana jopa poikkeuksellista omantunnonvapautta kuvastanut maininta, että halutessaan valan vannojan ei välttämättä tarvinnut vannoa Jumalan nimeen.

Sotilasvalan vannominen Pieksämäen aseman sillalla ennen rintamalle lähtöä.

Vala Ilmajoen kirkossa. Postikortti vuodelta 1918.