Maaliskuussa 1917 Jääkäripataljoona 27 oli siirretty Saksan itärintamalta Libauhun, nykyisen Latvian alueella sijaitsevaan pikkukaupunkiin. Libausta pataljoona oli tarkoitus siirtyä sotilaallisen ja poliittisen tilanteen selkiydyttyä Suomeen. Odotus venyi kuitenkin pitkäksi, ja se uhkasi romahduttaa jääkärien mielialan.

Henkisen taistelutahdon ylläpitämiseksi järjestettiin erilaista harrastustoimintaa, ja heinä-elokuun vaihteessa julistettiin kilpailu, jonka tarkoituksena oli Jääkäripataljoona 27:n nimikkomarssin sanojen laatiminen. Kilpailun voitti Hilfsgruppenfuhrer Heikki Nurmio runollaan, joka on Suomen historian tunnetuimpia. Martti Haavio on lausunut runosta:

− Mikä aate, mikä loistava suoritus! Jokainen säe kalskahtaa kuin kalvan isku; jokainen ajatus on kuin aforismi! Sellaisia runoja kirjoitetaan vain kerran vuosisadassa.

Nurmio kirjoitti

Vahvojen tunteiden Jääkärimarssi on sikäli harvinainen runo, että sen kirjoittaja on palkintolautakunnalle osoittamallaan lähetekirjelmällä jättänyt jälkipolville täsmällisen tiedon siitä, mihin hän runollaan pyrki.

− Ensi värssyssä tahdon esittää Jääkärien aseman, taistelut kaukana kotimaasta ja päämäärän − Suomen vapauttamisen. Toisessa värssyssä on lyhyesti viitattu Suomen kansanrunouden sankaritaisteluihin, taruun Kullervosta, jonka päämääränä oli vapauttaa heimonsa vieraasta orjuudesta, totesi Heikki Nurmio ja jatkoi:

− Kolmannessa värssyssä taas on tuo vapautusohjelma laajennettuna, käsittäen kaikki läheiset suomensukuiset kansat. Vapaan Suomen politiikka joutuu kuitenkin toimimaan veljeskansojemmekin tilan parantamiseksi.

Selvennykseksi sanottakoon, että kolmannen ”värssyn” aloitus oli alunperin rohkeasti Viro, Aunus, Karjalan kaunis maa. Palkintolautakunta kuitenkin piti Viron sisällyttämistä itsenäiseen Suomeen jo liiallisena, joten Nurmio joutui korjaamaan kohdan tunnettuun muotoonsa. Silläkin seikalla, että tuolloinen Saksa luki Viron etupiiriinsä kuuluvaksi, saattoi olla merkitystä.

Sibelius sävelsi

Jääkärimarssi salakuljetettiin Suomeen säveltäjämestari Jean Sibeliukselle, joka kolmessa päivässä syys-lokakuun vaihteessa 1917 − vähintäänkin yhtä suuren isänmaallisen innostuksen vallassa kuin Heikki Nurmio konsanaan − puki sen kuolemattomaan sävelasuunsa.

− Kein Parademarsch, ei mikään paraatimarssi, kuuluu jääkäripataljoonan komentaja, kapteeni Eduard Ausfeld lausuneen marssin ensi kertaa kuultuaan. Kieltämättä Sibeliuksen luomus eroaa rytmiltään perinteisestä saksalaisesta marssipoljennosta.

Jääkärit tunnustivat kuitenkin marssin nopeasti omakseen, ja vapaussodan jälkeen se tuli tunnetuksi laajemmallekin yleisölle.

Tänä päivänä 90-vuotias Jääkärimarssi on pirteä vanhus, joka sytyttää kuulijansa
saaden ihon kananlihalle. Ponnekkaan marssin tarkoitus oli olla kohottava, ja sitä se on yhä. Moni isänmaallinen juhla huipentuu Jääkärimarssiin, jota voidaan pitää jääkäriliikkeen komeimpana muistomerkkinä.

Jääkärimarssin ensimmäinen monistettu laitos näytti tältä. Marssi esitettiin Suomessa nähtävästi ensimmäisen kerran suuremmalle kuulijakunnalle itsenäisyysmiesten Uuden Päivän klubin juhlassa ravintola Ylä-Oopriksella Helsingissä 8. joulukuuta 1917. Sen esitti Laulu-Miesten kvartetti. Ensimmäinen julkinen esitys tapahtui ilmeisesti 19. tammikuuta 1918 yliopistolla järjestetyssä ”akateemisessa juhlassa Suomen riippumattomuuden saavuttamisen johdosta”. Seisaaltaan kuunneltu marssi sai suuret suosionosoitukset.

		Jääkärimarssin nuotit. Mustan- ja kullanväriseen kanteen oli painettu keisarillinen kotka ja Hohenzollernien vaakuna.

		Filosofian maisteri Heikki Nurmio (1887−1947) yleni jääkärieverstiksi ja toimi Sotahistoriallisen toimiston päällikkönä. Jääkärimarssi jäi hänen ainoaksi suureksi runokseen