Laivaston korkein sotilasarvo on kaikkialla maailmassa amiraali. Kun Suomen laivaston sotilasarvojärjestelmä vapaussodan loppuvaiheessa luotiin, oli selvää, että mukaan otettiin myös amiraalin arvoluokka. Sillä oli pian käyttöäkin: Suomen laivaston komentajaksi nimitettiin heinäkuussa 1918 Johannes Indrenius, joka ylennettiin pian kontra-amiraaliksi.

Venäjän amiraalit

Vaikka omia amiraaleja ei Suomella ennen itsenäistymistä ollutkaan, sotilasarvo oli entuudestaan tuttu monista yhteyksistä. Seitsemisenkymmentä suomalaissyntyistä meriupseeria oli ylennetty autonomian ajan mittaan Venäjän laivaston amiraaleiksi.

Syntyperäisiä venäläisiä amiraaleja saattoi nähdä ensimmäisen maailmansodan aikaan Helsingin kaduillakin ennenkuin vallankumoukselliset matruusit murhasivat heidät.

Fleming ja Horn

Historiankirjansa lukeneet muistivat myös Ruotsin valtakunnan kuuluisat suomalaissyntyiset amiraalit 1500-luvulta. Tunnetuimpia olivat ehkä Klaus Eerikinpoika Fleming ja Klaus Kristerinpoika Horn.

Saksalaisen amiraalikunnan edustajista mainetta saavutti vapaussodan aikaan kontra-amiraali, sittemmin vara-amiraali Hugo Meurer, joka komensi Itämeren-divisioonan Suomeen tuonutta ja Helsingin valtausta tukenutta laivasto-osastoa.

Itämaiset juuret

Sotilasarvojen nimet ovat kansainvälisiä. Ne ovat yleensä lainautuneet niistä kielistä, joita on puhuttu kulloinkin johtavien sotilasmahtien piirissä. Kysymyksessä ovat lähes yksinomaan germaaniset ja romaaniset kielet. Amiraali on poikkeus säännöstä, sillä sen alkuperä on arabian kielessä.

Menneen ajan sadunhohtoisesta itämaisesta maailmasta kertovat sellaiset arvonimet kuin kalifi, sulttaani ja suurvisiiri. Myös emiiri kuuluu niihin. Emiiri oli alun alkaen arabialaisen heimopäällikön nimi: rinnakkaisnimenä tunnettiin amir. Tästä sanasta lähti liikkeelle kehitys, joka lopulta johti länsimaiseen amiraaliin.

Lopputulos amiral

Ensiksi heimopäällikön nimitys laajentui arabian kielessä tarkoittamaan laivaston ja rannikkoalueitten sotilastoimien johtajaa kun siihen liitettiin viittaus mereen. Uusi meripäällikön arvonimi oli amir al- bahr. Se puolestaan lainautui 1000-luvun molemmilla puolilla puhuttuun muinaisranskaan niin, että sanan loppu pudotettiin pois. Al-pääte oli muinaisranskassa tavallinen, joten lopputulos, amiral, oli kielellisesti luonteva.

Ensimmäisenä amiraali-sanaa sen nykyaikaisessa merkityksessä käyttelivät 1100-luvulla Sisiliaa vallassaan pitäneet normannit. Epäselvää on, mitä kautta sana levisi läntisen Välimeren kristittyyn maailmaan. Mahdollisesti ristiretkeläiset toimivat välittäjinä, mahdollisesti esikuva saatiin Espanjan maureilta.

Amiraali aloitti Välimereltä vaelluksensa kohti pohjoista. Etenkin keskiajan loppupuolella alkoi syntyä keskitettyä johtoa edellyttäviä sotalaivastoja. Uudenlaisille sotilasjohtajille ja samalla uudenlaisille sotilasarvojen nimityksille oli tarvetta. Amiraali vastasi näihin tarpeisiin.

Sotalaivastojen kasvava merkitys

Kunnollisen laivaston aikaansaaminen vaati sekä huomattavia taloudellisia voimavaroja että pitkäjänteistä suunnittelua. Tähän eivät keskenään herkeämättä kahinoivat heimot ja niiden pikkukuninkaat yltäneet. Vasta kun Eurooppaan alkoi muodostua moderneja keskusjohtoisia valtioita, tuli sotalaivastojenkin organisoiminen mahdolliseksi. Sekä mahtiaan että taloudellista valtaansa kasvattaneet hallitsijat pystyivät tarttumaan laivaston kokoisiin hankkeisiin.

Laivastojen merkitystä kasvattivat samaten myöhäiskeskiajan mittaan tuliaseet, etenkin tykit. Kun niitä sijoitettiin pitkiin riveihin laivojen kyljille, saatiin aluksia, jotka pystyivät todelliseen meritaisteluun. Aiemmin merisota oli vain aluksille siirrettyä maasotaa, jossa käytiin taistelua mies miestä vastaan vallattujen laivojen kansilla.

Muutama epätarkasti ampuva tykki ei heti sanottavasti muuttanut taistelutapaa, mutta tykkien parantuessa ja lukumäärän lisääntyessä merimiesten ei enää tarvinnut varautua lähitaisteluihin.

Hansan merimahti

Helpoin tapa ruveta luomaan sotalaivastoa oli sijoittaa kauppalaivoille tykkejä. Tällä tavalla kauppalaivat voivat suojautua myös merirosvojen hyökkäyksiltä. Itämeren piirissä vahva kauppajärjestö Hansa ryhtyi soveltamaan tätä käytäntöä laajassa kauppalaivastossaan, ja Hansasta tuli Itämeren voimakkain merimahti.

Hansa ei kuitenkaan ollut sellaisenaan kiinnostunut sotalaivaston luomisesta: sen tehtävänä oli käydä kauppaa. Siksi se ei tarvinnut amiraalejakaan.

Kustaa Vaasa

Toisin oli laita Tanskassa ja Ruotsissa, kun kamppailu Itämeren herruudesta käynnistyi Hansan vallan rapautuessa.

Kustaa Vaasa, vahvan kuningasvallan rakentaja ja kruunun taloudenpidon uudistaja, uudisti myös sotalaivaston ja nimitti sille päälliköitä, amiraaleja. Ensimmäisenä tulee asiakirjoissa vastaan amiraali Jacob Bagge vuonna 1524, pian Kustaa Vaasan valtaantulon jälkeen.

Sotilasarvo lainattiin sotalaivastojaan nopeasti kehittäneiltä englantilaisilta ja hollantilaisilta, kun sitä ei lähempänä hansojen Pohjois-Saksassa tunnettu.

Amiraali suomen kielessä

Monet 1500-luvun Ruotsin laivaston amiraalit olivat suomalaista syntyperää, ja amiraali-sana alkoi asettua myös suomen kieleen. Suomalaissyntyiset aateliset osasivat yleensä suomea ja tarpeen tullen muunsivat sotilasarvojen nimiäkin suomalaiseen asuun.

Laivamiehet rekrytoitiin rannikkoasukkaiden keskuudesta, ja mukaan mahtui myös suomea puhuvia. Tätä kautta sana levisi jonkin verran myös tavallisen kansan keskuuteen, tosin enintään rannikkoseuduille. Sisämaan suomalaisille amiraali ei todennäköisesti sanonut yhtään mitään.

Ensimmäiset kirjalliset tiedot amiraalista suomen kielessä on 1600-luvulta. Ensiksi se tulee vastaan asiakirjoissa jonkun nimeltä mainitun henkilön arvonimenä. Carl Gyldenhielm mainitaan Admiraliksi 1638 ja Gustav Otto Stenbock Ammiraliksi 1666. Johan Bergenstierna saa 1690 pidemmänkin luonnehdinnan:

– Cuuluisa Cuningan mies, Ammirali…

Osaksi sotilassanastoa

Suomen kielen asema sotalaitoksen piirissä heikkeni 1600-luvun loppupuolella suurvallaksi nousseen Ruotsin yhtenäistämispyrkimysten voimistuessa. Suomea ei käytetty enää suomenkielisten joukkojen komentokielenä kuten vielä kolmikymmenvuotisen sodan aikaan.

Toisaalta kruunun oli huolehdittava siitä, että myös suomalaiset olivat perillä kruunun koko ajan lisääntyvistä määräyksistä ja säädöksistä. Asetuksia julkaistiin yhä tiuhempaan tahtiin 1700-luvulla suomeksikin, niiden joukossa myös vuoden 1772 hallitusmuoto. Siinä säädettiin:

– Amiralitet, josa on yxi Presidentti, jonka kanssa istuvat kaikki saapuilla olewaiset Amiralit ja Flagmannit…

Vuonna 1797 julkaistut ”Kuning:sen Maj:tin Uudistetut Sota-Artikkelit” antavat ohjeita myös amiraaleille:

– Silloin kutsukoon Amiraali tygönsä hänen Laiwansa päälle, kaikki Laiwain Waldamiehet…

Näin ollen 1800-luvulle tultaessa amiraali-sana oli täysin valmiina kirjallisessa muodossa, ja siitä tuli luonteva osa suomalaista sotilasterminologiaa.

Amiraalin arvonnousu