Esikuvana suojeluskuntalippujen hakaristikuvio

Hakaristejä eri muodoissaan tuli Suomessa käyttöön heti itsenäisyyden alussa, kun Vapaudenristin ritarikunta perustettiin ylipäällikkö Mannerheimin aloitteesta. Senaatin päätöksellä 4. maaliskuuta 1918 muodostettu ritarikunta oli viisiluokkainen. Siihen kuului lisäksi kaksi mitalia. Kunniamerkit, joihin sisältyi hakaristikuvio, suunnitteli taiteilija Akseli Gallen-Kallela.

Lotille merkki

Lottien keskusjohtokunta käynnisti alkuvuodesta 1921 toimet lottamerkin aikaansaamiseksi. Merkin suunnittelutehtävä annettiin Gallen-Kallelalle. Keskusjohtokunta sai merkkiehdotuksen, jossa oli jo pienehkö hakaristi ja kymmenkunta heraldista ruusua mutta niiden lisäksi vielä S-kirjain, kuusenhavu ja pientä tynnyriä muistuttava kuvio.

Ehdotus ei tyydyttänyt tilaajaa. Uutta ehdotusta pyydettiin piirtäjä ja taidemaalari Eric Vasströmiltä, joka oli keskusjohtokunnan jäsenen Lolan Vasströmin aviomies. Eric Vasström pelkisti Gallen-Kallelan ehdotuksen siniseen hakaristiin ja neljään heraldiseen ruusuun sekä lisäsi merkkiin tekstin LOTTA-SVÄRD.

Lottakirjallisuudessa on aikaisemmin arveltu lottamerkin hakaristiaiheen saadun perintönä naiskagaalilta, jonka käyttämät keräyslippaat oli varustettu tyylitellyllä sinisellä hakaristillä. Tälle myytille ei ole löytynyt pitäviä perusteita. Myöskään Suomen ilmavoimien käyttöönsä ottamalla hakaristillä ei ole mitään suoranaista yhteyttä lottamerkin hakaristiin.

Suojeluskuntien liput

Vähemmälle huomiolle on jäänyt se seikka, että valtaosalla suojeluskunnista oli käytössään suojeluskuntain ylipäällikön 12. maaliskuuta 1919 antaman ohjeen mukainen hakaristilippu. Tämän ohjeen mukaan lipun peruskuvio saadaan, kun Suomen kauppalipun uloimmasta päästä leikataan niin suuri pala pois, että risti jää keskelle lippua ja ristin haarakkeiden oikeaan ulkoreunaan tulee lisähaarake, joten risti muistuttaa vapaudenristissä olevaa kuviota.

Lipun keskustaan saivat suojeluskunnat sommitella kukin oman erikoismerkkinsä ja sisäpuoliseen yläkenttään sijoitettiin yleinen suojeluskuntamerkki. Perustyypin mukaisia suojeluskuntalippuja oli keväällä 1919 jo muutama sata. Suojeluskuntalippuja suunnitteli moni aikansa tunnettu taiteilija kuten Eero Järnefelt, Aarno Karimo ja Eric Vasström.

Pyrkimys sukunäköön

Kun ottaa huomioon Eric Vasströmin taustan – olihan hän oli toiminut aktiivisena suojeluskuntalaisena ja suojeluskuntajärjestön palveluksessa suunnitellut suojeluskuntalippuja  oli aivan luonnollista, että hän suojeluskuntien ylimmän johdon myötävaikutuksella pyrki sukunäköön myös sisarjärjestön merkkiä suunnitellessaan. S-tunnus oli jo yhteisessä käytössä molemmilla: suojeluskunnilla hihamerkkinä ja lotilla hihanauhassa.

Suojeluskuntien liput olivat tässä vaiheessa olleet vakiintuneessa käytössä jo parisen vuotta ja niinpä Vasström siirsi lipusta ”suojeluskuntahakaristin” lottamerkin rungoksi ja hallitsevaksi kuvioksi.

Uskonnollinen pohja

Suojeluskunnista poiketen Lotta Svärdillä oli merkittävä uskonnollinen pohja ja tausta. Suojeluskuntalaki, valakaava tai suojeluskuntalaisten kymmenen käskyäkään eivät mainitse uskontoa lainkaan – toisin kuin Lotta Svärd -yhdistysten säännöt, lottalupaus ja lottien ”kultaiset sanat”, joissa kaikissa uskonto sitä paitsi mainitaan ennen isänmaata.

Edellä olevan pohjalta on varsin luonnollista, että suojeluskuntahakaristi valittiin tarkoituksellisesti juuri siihen sisältyvän ristin takia. Lottien edeltäjillä, ”sotamartoilla”, oli jo ollut tunnuksenaan vihreä risti. Nyt valittiin risti, jolla oli useita merkityksiä.

Sininen hakaristi oli jo itsessään onnea tuottava muinaissuomalainen tunnus, mutta myös eräs uskonnollisen ristin tyylitelty muoto, johon sisältyi myös kansallinen tunnus – Suomen siniristilippu.

Lottamerkki vahvistetaan

Keskusjohtokunnan kokouksessa 30. syyskuuta 1921 varapuheenjohtaja, tohtori Silvenius ilmoitti suojeluskuntain ylipäällikön vahvistaneen Eric Vasströmin piirtämän lottamerkin. Seuraavana vuonna Riihimäen paikallisosasto lahjoitti keskusjohtokunnalle valkoisen lipun, jonka keskellä oli lottaristi. Vuonna 1925 se hyväksyttiin koko lottajärjestön lipuksi.

Lottamerkin hakaristi juontaa siten juurensa suojeluskuntalippujen kautta Suomen siniristilippuun ja vapaudenristiin. Heraldiset ruusut taas ovat nekin laina vapaudenristin keskustassa olevan kuvion kautta Suomen vaakunasta.

Heikki Sihvola
Julkaistu Vapaussoturissa 5/2009.

Vapaudenristin ritarikunta perustettiin vapaussodan aikana ylipäällikkö Mannerheimin aloitteesta ja senaatin päätöksellä. Sotilaallisista ansioista myönnetyissä vapaudenristeissä on Karjalan vaakunasta tutut miekkakädet.

Lottaristi.

Sippolan suojeluskunnan 4. komppanian lippu. Lotat lahjoittivat sen suojeluskunnalle kesäjuhlassa 1919.

Lippuohjeen liitteenä ollut luonnos: suojeluskuntain ylipäällikön ohje 12.3.1919 suojeluskuntien lipuista.